[:fi]
Vekara-Varkaus festivaaliviikolla Vekarakummi Siri Kolun ohjaamassa Pikkukirjailijatyöpajassa kirjoittamisen ystäville tarjoutui mahdollisuus luoda uutta tekstiä tai jatkaa omia, vanhoja kirjoituksia. Tässä kirjailijaunelmiaan toteuttaneiden lasten ja nuorten tekstejä kaikkien iloksi ja luettavaksi:
Aada Mikkonen: Aamun ja Illan salaisuus
Aamu seisoi räntäsateessa ja katseli etsintäkuulutusta, jossa luki näin KADONNUT: ILTA BLOMBERG KATOSI 11.10. KLO 17.00. TUNTOMERKKEJÄ OVAT: paksut kastanjanruskeat hiukset, ruskeat silmät, pisamia ja hymykuopat. JOS NÄET HÄNET, PYYDÄMME OTTAMAAN YHTEYTTÄ LÄHIMMÄLLE POLIISIASEMALLE.
Aamu ajatteli siskonsa naurua ja alkoi itsekin hymyillä. Aamu oli vastakohta siskostaan. Hänellä on vaaleat hiukset ja siniset silmät. Aamu rakastaa lukea ja kirjoittaa tarinoita ja hän on hyvin järjestelmällinen ihminen. Ilta on reipas, rakastaa liikkua ja on tosi epäjärjestelmällinen. Heillä on yhteinen salaisuus. Aamun kirjahyllyn takaa pääsee fantasiamaailmaan, jonka prinsessoja he ovat.
Neea Nyyssönen: Salaisuus, josta kukaan ei tiedä
… Hän riuhtaisi koiran suusta jonkun esineen. Ne olivat juuret.
Nämä juuret saastuttivat maan ja kadottivat kaiken, luonnontutkija arveli. Kun hän katsoi koiraa tarkemmin, hän huomasi koiran olevan sama kuin se, joka katosi.
Luonnontutkija havahtui paikasta, mihin koira oli piilottanut juuret. Hän nousi seisomaan ja näki, että luonto ei ollut saastunut.
Hän oli muuttanut tulevaisuutta…
Greta Zoppi: Maria, Martha ja kumma salaisuus
… ”Maria puhelimessa. Terve!” Maria vastasi. ”Charlotte täällä! Moi! Soittelin siitä, etten pääsekään teidän kanssa koulun loputtua uimaan, koska lähden Anna-Bellen serkun Kassandran kanssa hänen mummolan maatilalle” sanoi Charlotte.
”Selvä. Eikös Anna-Bellenkin pitänyt lähteä? lähdettekö kolmestaan?” Maria kysyi.
”Ei. Kassandra halusi lähteä kanssani kahdestaan. Mutta älkää kertoko siitä Anna-Bellelle, koska se on salaisuus” vastasi Charlotte.
”Ai, okei. No moikka!” sanoi Maria. kun puhelu katkesi, Maria kertoi kaiken Marthalle. ”Anna-Belle oli varmaan kuullut retkestä huhuja ja siksi se masennus!” hätkähti Martha…
Siiri Karvinen: Salaisuuteni
… Mitä en tiennyt oli se, että mun perhe ja Josh seurasi mua. Ja he olivat tulossa selvittämään salaisuuttani. Menin tavallisesti jääkarhujen luokse ja aloin juttelemaan. Yhtäkkiä pappa oli selkäni takana ja kysyi ”Mitä teet?” ….
Inka Lappalainen: Salaisuuksia, salaisuuksia
.. ”Onko sillä niin väliä tykkääkö vai eikö tykkää? Meistä jokainen tykkää joskus, ennemmin tai myöhemmin! Ei siitä pidä ruveta nauramaan. Ne, jotka nauraa rakkaudelle on pölvästejä. Eli äskeisessä tapauksessa te kaikki olitte pölvästejä.”
Lilian Widgren
Viimeisellä tunnilla, jolloin oli biologiaa, olin päättänyt selvittää mikä Lauraa vaivasi.
Kun tunti päättyi, odotin häntä naulakolla. Laura tuli hidastellen viimeisenä. Käytävä tyhjeni, opettajakin lähti.
”Mikä sua vaivaa? Kyllä mä huomaan, että sä oot surullinen ja välttelet mua” sanoin viimein. Laura katsoi maahan. Hänen poskelleen vierähti kyynel. Halasin häntä. Silloin hän kavahti kauemmas.
”Ei mua vaivaa mikään. Usko jo” hän kivahti. Silloin minä suutuin. ”Minä luulin, että sä luottaisit muhun! Että me oltaisiin kavereita!” huusin. ”Luulitko, että en välitä, jos mun paras kaveri on surullinen!”
Sitten juoksin pois. Laura ei huutanut perääni, tai lähtenyt tavoittamaan minua. Se oli selvä merkki.[:]