Kirjaston auditorio, 2. krs
Kun aallot vievät ja myrsky yllättää, voi upeimmastakin laivasta tulla huonolla onnella hylky. Onnettomuus on aina onnettomien sattumien, vahinkojen ja joskus tahallistenkin laiminlyöntien, usein myös inhimillisten erehdysten ja liian rehvakkaiden riskien ottamisen seurausta. Monen laivan uppoamisesta on seurannut suurta murhetta, kun aallot ovat vieneet jotain korvaamatonta ja päättäneet matkoja ennen aikoja. Uppoamisiin liittyy myös onnistuneita pelastusoperaatioita ja ihmeellisiä pelastumisia.
Vuosisatoja vanhojen merionnettomuuksien suru on ehtinyt jo laimentua, jolloin hylyistä paljastuu uusia puolia. Itämeren pohjamutaan hautautunut purjelaiva voi olla hämmästyttävän hyvin säilynyt, kuin aikakapseli kaukaa menneisyydestä. Huolella pakattu esineistö, jopa ruoka, voi säilyä pohjan kylmässä pimeydessä. Laivoista löytyykin monenlaisia aarteita, joista kulta ja jalokivet ovat vain yksi esimerkki.
Vaatii monenlaisia taitoja, jotta vanhan hylyn voi paikallistaa: tutkimuksia tehdään sukeltamalla arkistoihin ja aaltoihin. Aina laivan nimi ei ole säilynyt ehjänä, mutta meriarkeologeilla on keinonsa hylyn tunnistamiseen. Ja kun menetelmät kehittyvät ja tutkijoiden työt etenevät, on merestä mahdollista löytää vastaus moneen edelleen auki olevaan mysteeriin.
Hylkytarinatuokioissa Vekarakummi Laura Ertimo tutustuttaa osallistujat historiallisiin hylkyihin, hylkyjen etsimiseen ja mysteereihin.
Järj. Vekara-Varkaus
