Lehtevämies

LEHTEVÄMIEHEN TARINALehtevamies_netti

Vuosia sitten, kun saavuin Varkauteen ja lepäilin koivujen alla pilviä ihastelemassa Jukka Itkonen löysi minut. Ensin hän vähän hämmästyi, mutta tuli kohta iloiseksi. Hän ymmärsi, että kun minä saavun, tuon kevään tullessani. Ei minulla vielä silloin ollut nimeäkään, mutta Jukka antoi minulle nimen. LEHTEVÄMIES. Siitä minä puolestani tulin iloiseksi, minusta se on kaunis nimi.

Meistä tuli hyvät ystävät ja Jukka maalasi minusta taulun. Sitten hän kysyi:  – Voinko kirjoittaa sinusta laulun?
Ja minä annoin luvan. Laulun nimi on LEHTEVÄMIES TULEE.

LEHTEVÄMIES TULEE –laulussa on kerrottu minun tarinani;
minä ilmestyn aina keväällä ja lähden pois syksyllä. Silloin minun on lähdettävä. Arvatkaapa miksi? Jos ette arvaa, katselkaa syksyllä vaikka koivuja ja koettakaa arvata uudestaan.
Mihin minä talveksi menen, sitä minä en kerro, sanon vain sen, että maailma on suuri ja lapsia on muuallakin kuin täällä. Voi, voi, lapsia on paljon esimerkiksi Afrikassa. Ne ovat mustia lapsia, mutta eihän värillä ole väliä; olenhan minäkin vihreä. Paitsi loppusyksystä, silloin minä olen… ette voi kuvitellakaan.
Mutta kesät vietän täällä Varkaudessa. Ja ensi kesänä me taatusti tavataan kesäkuussa, kun täällä pidetään VEKARA-VARKAUS Festivaaliviikko. Silloin on laulua ja soittoa ja vaikka mitä. Silloin tavataan ja pidetään hauskaa.

– Jukka Itkonen

Lehtevämiehen lempiruokaa on lehtipihvit ja lempijuoma koivunlehtitee. Monta kertaa hänet on nähty etsiskelemässä vekaraviikolla veljenpoikiaan (muistuttavat erehdyttävästi käveleviä vastoja).

VEKARA-VARKAUDEN AIKA

Kesä on saapunut, leudosti tuulee,
laulua, soittoa kulkija kuulee.
Värikäs viikko kuin sateenkaari,
työpajat, konsertit, seikkailusaari.
On Vekara-Varkauden aika.

Lehtevän miehen voit tavata siellä
kadulla, puistossa tai rantatiellä.
Kukkaset kukkivat, koivikko lehtii,
vekarat kaikkea puuhata ehtii.
On Vekara-Varkauden aika.

Äiti tai isä, ukki tai mummi
voi olla Vekara-Varkauden kummi.
Nauru on herkässä, tärkeily puuttuu,
riemujen paikaksi kaupunki muuttuu.
On Vekara-Varkauden aika.

Tiedämme kaikki, niin pienet kuin suuret,
lapsena luodaan ne elämän juuret.
Viikko on vietetty, sunnuntai koittaa,
puistossa bändit taas lapsille soittaa.
Lapsetkin laulavat, ja yksi seikka;
heiltäpä onnistuu myös kuperkeikka.
On Vekara-Varkauden aika.

– Jukka Itkonen